|
|
Sinistä menneisyydestä ja oranssia tulevaisuuteen. Näyttely on katsaus menneeseen muistelurasian muodossa. Sitä tehdessäni mietin missä ympäristössä kasvoin ja miksi kuvat alkoivat merkitä minulle tärkeää keinoa jäsentää maailmaa. Näyttelyn toinen osa kertoo, miten nyt työstän kokemuksiani värien ja veden kanssa: milloin maisemamuistoja maalaten, milloin abstrakteja tunnelmapaloja luoden. Rusisaaresta maailmalle. Muistelurasia 30-vuotisen taiteeni juurille. Vuonna 1946 Itä-suomalaisessa pienessä saaressa odotettiin nuorikon tuomia lahjoja taloon. Kaksikiloa sata grammaa ja kaksi kiloa kaksi sataa grammaa painoivat. Ensin syntynyt kaksostyttö ristittiin Eira Mirjamiksi ja 11 minuuttia myöhemmin syntynyt Pirjo Anneliksi. Sulon ja Annikin pieni vauvaperhe asui silloin Rusisaaren aittaan sisustetussa Huoneessa. Rasiassa on koulun ruokaliina, Hildan teekannu ja revinnäisliina sekä valokuvia tärkeistä tapahtumista, Pienet punaiset kengät eivät ole kuluneet vielä saarella syntyneiden kaksosten jaloissa vaan vasta tyttäriemme Millan ja Katinan ensiaskeleilla 1970-luvulla. Ensimmäinen akvarellimaalaus Ensimmäinen opettajajohtoinen akvarellituokio, jonka kouluajoilta muistan oli vakinaisen opettajan sijaisena toimineen tyttären piirustustunnilla. Nuori sijaisopettaja näytti, miten siveltimellä kuljetetaan värejä vettä käyttäen pitkin paperia. Hän myös luki tarinan karhusta ja sudesta, jonka sitten vesiväreillä kuvitimme. Muistan elävästi, miten harmittelin, että vesiväri ei totellut aikomuksiani paperilla. Vuosi oli 1957. Sinä vuonna pyrimme yhdessä, opettajan suosituksesta oppikouluun. Tyttölyseon piirustuksen opettaja innosti minua kuvien tekemiseen. Sain hyvää piirustuksen, muotoilun ja taidehistorian opetusta. Opettajan esimerkki itsenäisestä ammattilaisesta, joka maalaa tauluja oman kotinsa seinille, on varmasti vaikuttanut siihen, että olen jatkanut kuvien tekemistä. Yhdeksänvuotisesta koulusta kirjoitimme sisareni kanssa ylioppilaaksi 1966. Sen jälkeen tiemme ovat kulkeneet erillään. Syntymäsaarella lähes joka kesä olemme tavanneet perheinemme. Opiskeluaikanani en juurikaan tehnyt kuvia väreillä, Piirsin kyllä usein lyijykynäpiirustuksia matkoillani. 1980 –luvulla aloin maalata niin, että hankin sekä öljyvärit että akvarellit. Vuonna 1981 aloin systemaattisesti luetteloida töitäni. Niitä on kertynyt toista tuhatta. Näyttelyyni olen ottanut mukaan muutamia kuvia lapsuuden saareltani, Hanhijärven Rusisaaresta. Saaren kevätkukat, Emilin rakentamat navetta, kellari, aitta ja riihi ovat edelleen muistuttamassa lapsuudestani kesäsaaressamme. Muutamat kuvat 1980- luvulta ja 1990- luvulta kertovat väri- ja muotokäsitykseni vaiheista. Toinen osa näyttelystäni koostuu Välimeren maiden matkakuvista tai abstraktiksi taiteeksi muuttuneista matkatunnelmista. Usein siveltimeni on tallentanut vettä, merta, vuoria ja värikkäitä kukkia. Kolmenkymmenen maalausvuoden jälkeen en ole aikonut lopettaa. Kuvien tekemisen sairaudesta en aiokaan parantua. Näyttelyni nimi kuvaa lempivärejäni. Vuosien jälkeen kuviani katsellessa huomaan, että palettini koostuu usein juuri sinisen ja oranssin eri sävyistä. Kesän vihreyteenkin kuuluu häivähdyksen järven sinistä ja auringon oranssia lämpöä. |
CV
Pirre ( Pirjo) Laaksonen (1946)
Oman taiteeni juuret
Isoisäni, Emil Turtiainen, isäni ja äidinisäni, Oskar Juhana Jantunen rakensivat, veistivät, sorvasivat ja punoivat antaen siten kukin käsillä tekemisen arvostamisen minulle perinnöksi. Isänäitini, Hilda Maria Loikkanen oli räätälin tytär. Hän ja äitini Annikki ompelivat, virkkasivat ja paikkasivat perheelle vaatteita ja liinavaatteita. Isäni, Sulon suureena haaveena muistan olleen, että hän olisi halunnut Kerimäelle rakentamansa aurinkotalon uima-altaan päätyyn mosaiikkiseinän, jossa olisi kuvattuna Rusisaaren rantamaisema.
Tämä isän haave on mielessäni usein, kun maalaan kuvia yhteiseltä perintösaareltamme. Isämme oli noin 2 -vuotias, kun Adolfin ja Emilian poika, Emil päätti erota omasta perheestään ja sai jostakin rahaa kokonaisen saaren ostamiseen. Talokin oli jo saarella valmiina. Mutta aitta piti vanhoista puretuista hirsistä rakentaa samoin navetta, joka valmistui vuonna 1935 ja maakellari (1938), riihi ja savusauna. Nämä kaikki isoisäni kätten työt ovat päässeet myös akvarelleihini.
Opinnot ja päivätyö
Ylioppilas, 1966 Savonlinnan Tyttölyseo,Filosofian maister(1974), Helsingin yliopisto, pääaineena psykologia, kasvatustiede ja sosiaalipsykologia. Psykologian lisensiaatti (2002), Tampereen yliopisto, terveyspsykologia. Kliinisenä psykologina Lastenlinnan sairaalassa ja opettajan sijaisena kouluissa 1974- 1976,Vantaan ja Helsingin koulupsykologina vuosina 1976 -1986, Uudenmaan lääninhallituksen kouluosastolla lääninkoulupsykologi 1987-1996, Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolla lääninpsykologi 1997- 2009. 1.1. 2010-1.12. 2010 Etelä-Suomen aluehallintovirasto, 1.1.2011- 20.6.2011 aluehallintopsykologi.
Päivätyönä oppilashuolto
Päivätyöni, 35 vuotta oppilashuollon edistämiseksi, on antanut paljon kontakteja koulumaailmaan, moniin eri kulttuureihin ja kaikenlaisen erilaisuuden kohtaamiseen, hyväksymiseen ja hyväksymättömyydestä johtuvien ristiriitojen työstämiseen. Usein olen etsinyt ratkaisuja mietiskelemällä asioita kynän ja siveltimen kanssa. Maalauksissa, kuten työssäni, pitää osata aloittaa aina alusta, innostua ja innostuttaa muita katsomaan asioita useasta eri näkökulmasta ja nauttia pienistä onnistumisista. Kokonaisuuden luominen muillekin ymmärrettäväksi voi työssäni kestää koko projektin elinkaaren 3-5 vuotta. Siksi kuvien tekeminen tuottaa minulle nautintoa ja virkistää päivätyön ohessa. Pääsen pysähtymään välietapeille ja saan jotain konkreettista, kaunista luoduksi viidessä minuutissa, viidessä tunnissa tai päivän aikana.
Harrastuksena akvarellimaalaus
Kouluaikoina 50-60 -luvuilla olen maalannut ja piirtänyt luokanvalvojamme ja kuvaamataidonopettajamme Kerttu Häiväläisen johdolla Savonlinnan Tyttölyseossa. Samalla hän oli meille esikuva itsenäisestä virkanaisesta, jolla on harrastuksena maalaus. Hänen johdollaan sain oppia alkeita monenlaiseen käsillä ilmaisuun: saven muotoilua, dreijaamista, kankaanpainantaa, hiilipiirustusta, linoleikkausta ja vesivärimaalausta. Tämän opettajan kotona vierailu vastasi minulle hyvinkin ensimmäisen taidemuseokäynnin elämystä. Näin opettajan kodissa useita upeita öljyvärimaalauksia, jotka hän oli itse maalannut. Olen aloittanut maalausharrastukseni tosissaan 1980-luvulla Puistolassa. Aloitin monen muun harrastajan tavoin tehdä kuvia kansalaisopiston ryhmissä. Aluksi maalasin öljyväreillä. Jo niiden käsitteleminenkin tuntui minusta jotenkin ylevältä yhteydeltä taiteeseen. Opettajiani tuolloin olivat mm Harald Arnkil ja Kirsi Tiittanen. Heistä kumpikaan ei ollut akvarellisti. Vuoden pari öljytöiden teon jälkeen innostuin akvarellimaalauksesta, koska saatoin kuljettaa pieniä akvarellivärejä ja lehtiöitä mukanani kaikkialla; työ-, loma- ja kongressimatkoilla. Sulattelin usein luennoilla kuulemaani suojaisassa puistossa, Alppien rinteillä, meren, järven tai joen rannalla. Matkapäiväkirjoistani on tullut valokuvia korvaavia tunnelmallisia muistoja.
Merkitseviä opettajia minulle ovat olleet Reijo Saarelainen, jonka ohjauksessa pääsin eroon luovuutta kahlitsevista kielloista. Reijon kurssi avasi ilmaisuani enemmän kuin kymmenet muut opettajat ennen häntä. Sen jälkeen olen ollut mm akateemikkio Osmo Visurin kurssilla opiskelemassa märkää märälle tekniikkaa Spellossa sekä Reinhardt Laun kurssilla oppimassa traditionaalista akvarellitekniikkaa. Jokaisen helsinkiläisen akvarellistin ”must” on käydä Suomenlinnan kurssilla maalaamassa kansallisaarteemme maisemia. Suomenlinnan muureilla Päivi Göransson kannusti iloitsemaan omista töistä ja näkemään uusin silmin epäonnistumiset. Vuonna 2005 olin Naantalissa suurimmassa kokemassani maalauskurssilaisryhmässä. Tasokkailta maalarikavereilta oppii yhtä paljon kuin opettajilta. Opettajana Naantalissa oli Tapani Kiippa, joka opetti meille, kuinka märkätekniikkaa voi yhdistää askeettisen pikkutarkkaan ilmaisuun aina sen mukaan, mitä maisema tai aihe vaatii. Marjukka Paunila jatkoi systemaattisella opetuksellaan Piemonten vuoristomaisemissa akvarellistina kehittymiseni tukemista (2007). Mika Törösen opissa olin Virossa Pyhäjärven kartanomiljöössä 2008. Itsenäistä maalaustyöskentelyä Suomen Lapissa kokeneiden akvarellistien seurassa vuonna 2009.
Jäsenyydet ja luottamustehtävät
Suomen Akvarellitaiteen yhdistys ry : n jäsen vuodesta
2003.
AKVART galleriaosuuskunta 1.9.2009-5.2.2011. Hallituksen
puheenjohtaja.
